Päivä 7:

Endgame:

Herkullisen sisällä vietetyn yön jälkeen olimme valmiita siirtymään matkamme viimeiselle taipaleelle. Koska olimme jo etukäteen päättäneet suorittaa yhden yönylimarssin, päätimme tehdä sen nyt. Otimmekin suunnaksi 230km:n päässä sijaitsevan Rovaniemen, ja hyppäsimme satuloille.
Keli oli hyvä, aurinko paistoi täydellä tehollaan, eikä tuulikaan hirveästi haitannut matkan tekoa. Suuntasimme pohjoiseen Haukiputaalle, jossa koimme matkamme suurimman harhasuunnistuksemme(Perhanan kännykän karttasofta, oli jäänyt yksi moottoritiepätkä merkitsemättä). Tiukan kiroilusession jälkeen jouduimme poikkeamaan e8:lta hieman suunniteltua pidemmäksi aikaa. Tämä ei tosin meitä suuremmin lannistanut, ja hetken päästä olimmekin taas tiukasti matkalla Kemiin, johon oli Haukiputaalta noin 100 kilometriä. Kello oli 8 illalla, kun saavuimme vihdoin Kemiin, jossa täydensimme muonavarustuksemme, ja suuntasimme Rovaniemen tienhaarasta viimeiselle rutistukselle. Koska kello läheni jo kymmentä illalla, päätimme myös hieman ravita kehojamme, ja ohikulkevien rekkojen suureksi riemuksi keittelimme trangiaruoat tien vieressä olevalla bussipysäkillä(Kuskien ilmeistä päätellen piristimme ainakin joidenkin ihmisten työiltaa). Päivä oli ollut pilvetön, joten jatkaessamme matkaa huomasimme, että Lapin pilvetön yö osaa olla kylmä kuin norjalainen turska. Matkan jatkuessa jouduimmekin silloin tällöin lisäilemään vaatteita, jotta emme olisi jäätyneet kiinni johonkin tien varrella olevaan pylvääseen. Helvetillisestä kylmyydestä huolimatta matka taittui hyvin Rovaniemen kaupunginrajoille saakka. Näillä main viimeisetkin voimat tuntuivat katoavan jaloista kuin taikaiskusta(epäilimme syyksi lappalaisten kirouksia tai kommunistien salaliittoa). Tästä eteenpäin loppumatka muistutti lähinnä armeijan hajoitusleirejä, ja pyöräilytahti laski laskemistaan. Vaikka tilataksi alkoikin enemmän ja enemmän houkuttaa,, jatkoimme silti urhoollisesti nyt jo hyvin lähellä olevaa Rovaniemen keskustaa. Vihdoin, hyvän hajoilumäärän jälkeen, saavuimme Rovaniemen keskustassa sijaitsevalle 24/7 Shellille puoli kuudelta aamulla. Juhlistimme matkamme päätöstä(ja hengissä pysymistä) ruoalla, kahvilla ja paikallisten mustalaisten juttuja kuuntelemalla. Istuimme Shellillä rautatieaseman aukeamiseen asti, jonka jälkeen siirryimme lunastamaan jo edellispäivänä varatut liput itsellemme ja fillareille, ja aloitimme matkan kohti Turkua.

Päivä lukuina:
Matka 237,8km
Keskinopeus 21,6 km/h
Ajoaika 11h 5min

Koko matkan pituus: 955km

Päivä 6

Sauna ja olut:

Helvetillisen yön ja ainoastaan hieman sitä paremman aamun jälkeen aloimme taas matkata kohti Oulua. Tuuli oli yltynyt eilisestä, ja se puhalsikin suurimman osan matkasta suoraan meitä vastaan. Emme kuitenkaan tästä masentuneet, vaan taistelimme sauna mielessämme tietä eeteenpäin. Maisemat olivat yllättävään karuja, ja asutusta ei juurikaan löytynyt. Kolmen aikaan pääsimme Limingalle, jossa lounastelimme ja ihmettelimme maailman menoa. Loppumatka Oulun keskustaan sujuikin sitten entistä kovemman vastatuulen, ja pienen sateen, merkeissä.

Perillä Oulussa saimmekin vihdoin kaivattua luksusta rankkojen päivien jälkeen. Makkispekkikset, sauna ja olut nostivat mielialan eksponentiaaliseen kasvuun. Teimme myös taktisen päätöksen, ja päätimme lyhentää polkumatkaamme useilla sadoilla kilometreillä. Norjan sijaan päätimme suorittaa maanantaista alkaen yön yli polkemisen Rovaniemelle, josta lähdemme aamulla junalla kohti Turkua. Päätimme, että 950km ja 5 metsäyötä taitavat olla amatöörille ensimmäiseksi reissuksi ihan sopivat lukemat. Sitten(eli nyt) tulikin sopiva aika mennä nukkumaan, sillä silmäluomet alkavat elää omaa elämää.

Päivä lukuina:
Matka 77,2km
Keskinopeus 19,1 km/h
Ajoaika 4h 2min

Päivä 5

Wetwetwet

Heräsimme aamulla aikaisin, ja aamupesujen ja leirintäalueen paikkalapun luovutuksen jälkeen aloimme matkata kohti Raahea. Edessämme odotti 120km höyryävänkuumaa pohjanmaalaista tietä. Keli oli kaunis ja matka etenikin vauhdikkaasti lounastaukoon asti, jonka pidimme Himangalla(josta löysimme myös kesäseurat). Ja siihenhän se ilo sitten jäikin. Keli alkoi aste asteelta huonontua, ja Kalajoen kohdalla tulikin ensimmäiset pisarat maahan(jolloin tosimiehet(me) menimme abc:lle sadetta piiloon). Lämmikkeiden jälkeen ja sateen tauottua jatkoimme jälleen matkaa. Matka jatkui ja keli synkkeni, ja ennen Pyhäjokea ja uutta lämmiketaukoa olimmekin litimärkiä ja hippasen vittuuntuneita. Loppumatka sujuikin sitten ilman sadetta(tosin märkiä vaatteita tämä fakta ei juuri lohduttanut). Raahesta saimmekin bongattua leirintäalueen osoitteen, ja safkatäydennyksen jälkeen suuntasimmekin siihen suuntaan. Pettymykseksemme leirintäalue olikin mennyt jo kello kymmeneltä kiinni(kello oli nyt 23), joten hyppäsimme jälleen pyörän selkään ja jatkoimme kohti Oulua. Kymmenen kilometrin polkemisen jälkeen bongasimme sopivannäköisen tienhaaran, ja löimme teltan keskelle kivistä metsätietä. Vielä ennen nukkumaanmenoa ohjelmassa oli päivällinen Luftwaffen lentolaivuetta muistuttavassa hyttyspilvessä. Italianpadan ja lukemattommien pistojen jälkeen pääsimme vihdoinkin telttaan. Ja oli aikakin, kello oli jo melkein kaksi yöllä. Kuivasimme hieman jalkojamme, kömmimme makuupusseihimme, kuuntelimme vielä parit biisit soittimista, ja aloimme uneksia kaikista mahdollisista paikoista, jotka olivat helvetin kaukana Raahesta.


















Päivä lukuina:
Matka 145,7km
Keskinopeus 22 km/h
Ajoaika 6h38min

4. päivä

Kohti Kokkolaa!



Aloitimme päivän virkeinä Vaasan koiranulkoiluttamispolkujen keskellä vietetyn yön jälkeen. Otimme suunnaksi Keski-Pohjanmaan rannikolla sijaitsevan Kokkolan kaupungin, ja annoimme renkaiden maistaa jälleen asfalttia.
Pohjanmaan tiet eivät taaskaan pettäneet, pitkiä suoria löytyi koko ajan, ja tuuletkin olivat suotuisia. Valitettavasti samaa ei aivan voinut sanoa kelistä. Vaikka vielä selvisikin kuivin jaloin, alkoi ilmassa olla jo merkkejä tulevasta kelihelvetistä. Matka jatkui ja kello kävi, ja saavuimme Kokkolaan siin iltakasin kieppeillä. Ajattelimme juhlistaa urakkaamme asiaankuuluvalla tavalla, ja suuntasimmekin ostostäydennyksen jälkeen kohti Kokkola Campingiä.
Campingissä saimme ensimmäistä kertaa matkan varrella maistaa kunnon grilliruokaa,sekä kuunnella kännisten pohjalaisteinien murheita ja huolia. Campingin vieressä oli nimittäin Kokkolan oma kaupunkifestari, joten kaupungin kaikki simasuut olivat tietenkin paikalla. Saimmekin teltan pystytyksen ja suihkuttelun ohessa nauttia teinien lisäksi Apulannan ja Don Johnon Big Bandin musiikista. Festarit loppuivat puolenyön paikkeilla, joten ajattelimme itsekin painua nukkumaan. Yön tuutulaulut tarjosivat lokkia matkia paikallinen suomentoivo, ja Iisa-nimisen kaveriinsa kadottanut neitokainen(Joka kuuleman mukaan olisi vahingoittanut itseään, mikäli eksynyt lammas ei olisi löytynyt. Sivvuhuomautuksena olisimme olleet valmiina ostamaan hänelle vaikka pistoolin ikävän helpottamiseksi). Mutta näistäkin tapauksista huolimatta saimme kun saimmekin unen päästä kiinni.

Päivä lukuina:
Matka 129km
Keskinopeus 22,3 km/h
Ajoaika 5h47min