Endgame: Turskaa Tromssassa

Tjenare!

Kuuden pitkän ja uuvuttavan pyöräilypäivän jälkeen oli vihdoin vuorossa ansaittu vapaapäivä, joka tällä kertaa sattui osumaan matkan päätepisteeseen.

Päivä alkoi hieman tavallista myöhemmin, sillä keskiöinen hotellinmetsästys oli vienyt osan yöunista mukanaan. Pienestä väsymyksestä huolimatta lähdimme puolenpäivän tienoilla kaupungille tutkimaan, mitä E8:n päätepiste piti sisällään.

Aloitimme kaupungin tutkimisen meren rannasta, josta metsästimme seuraavan aamun bussin lähtöpaikan. Tästä suuntasimme kaupunkia halkovalle Storgatanille, joka toimittaa Tromssan pääkadun virkaa. Kadun varrelle oli ripoteltu kahviloita, kirjakauppoja ja pubeja, löytyipä matkalta jopa nelikerroksinen kauppakeskuskin. Meidän huomiomme tosin kiinnittyi eniten kadun varrelta löytyvään Burger Kingiin, josta piti käydä ostamassa hieman ison maailman sapuskaa.

Vatsa täynnä olikin helppo siirtyä meren rannasta sisämaan suuntaan. Koska kaupunki kököttää melko tarkkaan vuoren päällä, pääsimme rääkkäämään väsyneitä jalkoja ylämäkeen. Onneksi kiipeäminen ei mennyt hukkaan, vaan hieman korkeammalta avautui komeat maisemat yli Tromssan ja Tromssavuonon. Lisäksi löysimme mäen päältä myös siivekkään Michael Jackson -suojatiekyltin!

Tovin maisemia ihasteltuamme oli jälleen aika laskeutua meren rantaan kuolevaisten joukkoon. Keskustasta oli vielä pitkät pätkät tutkimatta, ja iltapäivä alkoi olla jo pitkällä, joten siirryimme pikaisen kahvipaussin jälkeen tutustumaan vielä kerran kaupungin rantapromedaareihin. Tutkimattomasta osasta löytyikin paljon lisää putiikkeja, matkamuistomyymälöitä ja turistien suosimia rantatoreja. Lisäksi bongasimme Tromssan tuomiokirkon, joka hienosta nimestään huolimatta muistutti lähinnä puista vajaa (ainakin jos sitä vertaa Turun vastaavaan pytinkiin).

Kello alkoi jo lähestyä pubien aukeamisaikaa, ja koska kuppilaan ei kehtaa lähteä tyhjin vatsoin, päätimme siirtyä ravintolaan nauttimaan paikallisia meren antimia. Sopiva paikka löytyikin läheltä hotellia. Ja koska maassa eletään maan tavalla, päätimme tilata paikallisten parasta ja ainutta ruokaa, turskaa. Annos olikin erinomainen, vaikka turska etukäteen kuulostikin maailman epäseksikkäimmältä merenelävältä.

Päivällisen aikana huomasimme, että eräs skouttaamamme paikallisen olutpanimon tuotteita tarjoava kuppila olikin jo ehtinyt avata ovensa. Päätimme suunnata askeleemme sinne, sillä eihän nyt suomalaiset ammattipolkijat pelkästään turskalla elä. Pubissa tosin totesimme, että pelkällä oluellakin eläminen saattaa olla Norjassa hieman haastavaa, sillä tuoppien hinnat alkoivat kympistä ja jatkoivat nousuaan jonnekin luottorajan tuolle puolen. Olut tosin oli hyvää (taisivat olla itse asiassa maailman pohjoisimman olutpanimon tuotteita), joten maku hieman lievitti kukkaron kärsimiä kolhuja, Valitettavasti emme aivan jokaista tuotetta ehtineet maistaa, vaan parin tuopin jälkeen alkoivat reissun väsymys ja pankkikortin valitus painamaan päälle, ja olikin aika siirtyä kohti hotellia, josta herra Sima Pekakostika (ilmeisesti Koskinen norjaksi) oli varannut vielä toisenkin yön matkalaisille.

Ja niin kuuden polkupäivän, yhden hengailupäivän ja 650 kilometrin taivalluksen jälkeen matka alkoi olla paketissa. Reissun varrelle osuneet maisemat olivat upeita ja vaihtelevia, sillä maasto alkoi Tornionjokilaakson rehevällä jokimaisemalla, jatkoi Lapin karuihin erämaamaisemiin ja päättyi Norjan jylhiin vuonomaisemiin.  Myös kelit olivat suosiollisia, silloin kuin ei ukkostanut ja satanut niin maan perkeleesti. Pyörät ja kuskit kokivat kovia, mutta matka taittui ilman paikkojen tai kaluston hajoamisia, mitä nyt puolet takapuolesta taisikin sulaa pyörän satulaan kiinni. Reissun ainoa miinuspuoli oli Lapin lentävä fauna, sillä about jokainen Jessen luoma pörriäinen joko pisti, puri tai oli muuten vain vittumainen. Onneksi nämä lentävät perkeleet osasivat jäädä Suomen ja Norjan rajalle, sillä viimeiset päivät olivat mukavan pörriäisvapaita.

Viisi vuotta siinä meni, mutta nyt on E8 vihdoin kuljettu päästä päähän! Polkupyörätkin, jotka matkan varrella  (pääasiassa ylämäissä tai vastatuulessa) päätimme moneen kertaan dumpata Jäämereen, selviytyivät ehjänä takaisin kotiin. Joten kuka tietää, kun pyörät ovat tallella ja E-alkuisia teitä riittää vielä maailmassa, niin kenties viiden vuoden päästä on aika koittaa jotain muuta tietä!

Päivä 6: Viikinkireitti

Aamulla Kilpisjärvi jäi taakse, kun suuntasimme keulat kohti raja-asemaa. Kun saimme Saanan kierrettyä alkoi viimeiset kilometrit Suomen puolella. Maisema oli karua ja tunturit kohosivat ympärillä, sekä taustalla horisontissa luimuttivat lumihuippuiset vuoret.

Lopulta Suomi vain päättyi ja rajalla pidetän selfie-tauon jälkeen suuntasimme suunnitelten mukaiselle "ilmaiselle" eli vaivattomalle etapille rajalta alas jäämerelle. Toisin kuitenkin kävi, alun jyrkät alamäet menivät omalla painolla vain kädet rasittuivat jarruttamisesta. Kun ensimmäiset pari sataa metriä korkeutta oli tultu alas alkoi helvetinmoinen vastatuuli, joka teki jokaisesta edes jotenkin loivasta alamäestä tuskallista. Kuitenkin vuorien luomat kanionimaisemat pitivät motivaatiota yllä. Edes tietyö ei lannistanut meitä. Lasku taittui aikanaan ja edessämme avautui mahtava jäämeren ja vuorien maisema.

Vuonon perukasta löysimme paikallisen Statoil-huoltoaseman, jossa  nautimme pikaisen lounaan. Sapuskoinnin jälkeen tie jatkui vuonon reunaa pitkin kohti Tromssaa. Tuulikin kääntyi myötäiseksi, ja polkeminen alkoikin vaihteeksi tuntua inhimilliseltä. Ympärillä aukeava maisema oli niin upeaa, että silmät keskittyivät kaikkeen muuhun paitsi tiehen. Onneksi emme sentään ajaneet vuonoon!

Niin kuin intiaanit sanovat, vuonotkin loppuvat aikanaan, joten hetkisen kuluttua meidänkin oli aika siirtyä vuonon rannalta jokilaaksoon. Olimme ennen etappia tutkineet google mapsista tien profiilin, josta löytyi kolme kovaa nousua. Ensimmäinen nousu osui jokilaaksoon, joten pieni kuumottelu alkoi hiipiä puseroon. Onneksi mäki oli odotettua helpompi, ja nousu oli ohi ennen kuin huomasimme sen varsinaisesti alkaneen.
Jokilaaksosta aloimme laskeutua kohti Nordkjosbotn nimistä kylää. Kylän ohitimme vauhdilla ja keula kääntyi seuraavan vuonon suuntaisesti kohti pohjoista. Tie seurasi taas vuonon reunaa ja polkupyöräilijät ohjattiin omalle pienemmälle tielle. Tällä pätkällä vastatuuli hyppäsi esiin piilostaan. Tämä vuono jatkui yllättävän pitkään, kunnes tie kääntyi jokilaaksoo. Tässä vaiheessa tankkasimme retkimuonaa naamaan ja pistimme takit päälle, koska aurinko oli mennyt vuoreen.

Seuraavaksi vastassa oli toinen jokilaakso ja sen odotettu nousu osottautui jälleen tissiksi ja se ylittyi alta aikayksikön. Laakson jälkeen palasimme samaan vuonoon, jota hetken aikaa kierrettyämme tuli kohdalle viimeinen ja pahin odotettu nousu. Tällä kertaa odotukset täyttyivät edes jotenkin, sillä nousun tikkaamiseen meni tovi väsyneillä jaloilla. Tämän jälkeen loppumatka Tromssaan oli leppoisaa laskettelua keskiyön auringon paistaessa kasvoihin.

Kello oli jo paikallista aikaa yli puolen yön paikallista aikaa kun rullasimme mantereen ja Tromssan keskustan välistä siltaa. Keskustassa löysimme 24/7 Statoilin, jossa väsyneiden, persekipeiden ja hotellittomien matkalaisten oli hyvä julistaa matka päättyneeksi. Pari tuntia myöhemmin löytyi myös hotelli ja pääsimme nauttimaan ansaituista yöunista.

Matka: 168km

Päivä 5: Suomi loppuun

Saimme kamat pakattua ja avaimen palautettua klo 11 ja Hollannin voiton siivittämänä matka jatkui kohti Kilpisjärveä.

Alkumatkasta sää oli erinomainen ja vauhti pysyi hyvänä. Noin 20km kuljettua sää muuttui nopeasti ja pian vettä alkoi tihkutaa. Sateen kovetessa jouduimme pysähtymään ja suojaamaan itsemme ja kamamme kevytpeitteellä. Thorin ukkonen ja rakeet koettelivat meitä taas kerran. 30 min peitteen alla kyykkiessä tuli pieni helpotus ja vaihdoimme vauhdilla maisemaa ja parin kilometrin jälkeen sade helpotti pidemmäksi aikaa pysyen vain tihkuna.

Kuin tyhjästä eteen ilmestyi Ropinpirtti keskellä erämaata. Siellä pääsimme lämpimään ja saimme kiehuvaa vettä retkimuonaa varten. Sillä aikaa pihalla kirkastui ja aurinko jopa paikoittain näyttäytyi.

Loppumatkasta puut lyhenivät ja maasto kohosi. Poikkesimme myös Keski-Maan pimeille soille, jotka höyrysivät ja kylmyys hohkasi ympärillämme. Myöskään rakeet eivät suostuneet sulamaan, enää kummitukset puuttuivat.

Kun jäljellä oleva matka läheni loppuaan alkoi näkyä ensimmäiset lumihuiput ja lopulta myös vuoret. Näitä ihmetellen kohdalle osui nousujen nousu, jota sai pienellä vaihteella tikata tovin. Huipulla odotto Suomen maanteiden korkein kohta Muotkatakka, joka sijaitsee 565m korkeudessa. Täältä loppumatka oli vain laskua Kilpisjärvelle ja matkaa hidasti vain tiellä köpöttänyt itsepäinen poro.

Kilpisjärvellä Suomea oli enää 10km jäljellä ja sen jälkeen edessä odotti maaginen Norja! Tämän kunniaksi myös ötökät tuntuivat hävinneen.

Perillä haimme majoituksen avaimen, kävimme pesulla ja siirryimme ravintolaan syömään. Sieltä jatkoimme pubin katsomaan finaalin 1. puoliajan ja loput matsista katsoimme majoituksessa. Hyvä Saksa!

Matka: 106km

Päivä 4: Käsivarteen!

Aamulla heräsimme Muoniossa hyvin nukutun yön jälkeen. Mökimme sijaitsi aivan Torniojoen kupeessa ja koski kohisi avoimesta ikkunasta koko yön.

Pakkasimme tavaramme ja suuntasimme Muonion keskustaan kauppaan ja apteekkiin. Apteekista mukaan lähti tuubi hydrokortisoonia, jotta hyttysten jättämät lahjat saataisiin minimoitua. Kaupasta aamupalaa, urheilujuomatiivistettä ja hedelmiä. Kauppareissun jälkeen pääsimme kunnolla tien päälle kohti Karesuvantoa.

Aluksi kohdalle osui tuttua mäkimaastoa, joka kuitenkin lievittyi Ylimuonion kohdalla ja avasi uskomattoman hienot Utkujärven maisemat.

Loivia mäkiä polkiessa ja laskiessa matka taittui ripeästi ja alta aikayksikön saavuimme Enontekiön puolelle. Siellä meitä tuli vastaan mukavan näköinen kahvila, jossa kelpasi käydä jätskillä. Tässä vaiheessa sää alkoi näyttää semisti uhkaavalta. Lounasta valmistimme randomilla bussien vaihtopysäkillä.

Hetki lounaan jälkeen alkoi tihkuttamaan vettä ja juuri kun sade yltyi löysimme kahvilakodan, jonka suojiin pääsimme. Eikä mennyt kauaa kahvia juodessa ja poro-snackseja napostelemassa kun aurinko taas paistoi.

Olimme lounaan yhteydessä varanneet sisämajoituksen Karesuvannosta, jonne saavuimme puoli kahdeksalta. Päivän matka oli aikaisempia helpompi ja voimia jäi yhden oluen hakemiseen ja matsin katseluun.

Huomenna luvassa 109km matka Kilpisjärvelle, jota Hollannin (toivottavasti) voittamat pronssimitalit lämmittävät. 376km E8 tietä takana ja 270km jäljellä Tromssaan.

Matka: 91,77km
Keskinopeus: 19,7km/h
Matka-aika: 04:39

Päivä 3: Sieppijärvi - Muonio

Buenos Dias!

Heräsimme klo 9 Sieppijärven kylän uimarannalta, jossa vedimme aamupalat nassuun ja pakkasimme kamat pyörien selkään. Reissun ensimmäinen telttayö sujui yllättävän hyvin, vaikka aamulla teltassa oli hieman enemmän lämpöä kuin auringon pinnalla ja varislauma huuteli puolet yötä viereisessä pusikossa.

Pääsimme matkaan noin klo 11.30, ja suuntasimme keulat kohti Kolaria (sitä kuntaa, ei törmäystä), jonne oli matkaan noin 25 kilometriä. Edelliseltä etapilta tuttu hissimaasto jatkui yhtä kuluttavana kuin eilenkin, mutta pienen hikoilun jälkeen selvitimme tiemme Kolarin keskustaan, jossa nautimme maukkaan hampurilaisateria-kenttälounaan. Sapuskoinnin aikana aurinkokin oli kiivennyt zeniittiinsä ja elohopea kohosikin komeasti hellerajan yläpuolelle. Normi Lappipäivä siis.

Hieman venyneen sulattelutuokion jälkeen oli taas aika kiivetä pyörien selkään, ja suunnistaa kohti Muoniota, jonne matkaa oli vielä noin 75 kilometriä. Matka sujui joutuisasti, vaikka ylämäet ja alamäet seurasivatkin toisiaan pelottavan tiuhaan. Viimeistään tässä vaiheessa opimmekin, että sana vaara (maanmuoto, ei sellainen uhkaava juttu) tarkoittaa vapaasti suomennettuna helvetin isoa mäkeä. Lisäksi opimme, että paarmat asuvat pohjoisessakin, ja ne ovat yhtä kiukkuisia kuin eteläiset sukulaisensakin. Jossain ylämäkien ja alamäkien välissä ehtisimme myös suututtaa Thorinkin, sillä noin 30 kilometriä ennen Muoniota jäimme ukkosmyrskyn kouriin. Koska vaakatasossa satavassa vesisateessa on melko ikävä (=mahdoton) polkea, maastouduimme hyvätyn vajan räystään alle, jossa olikin hyvä huilailla kaatosateen loppuun.

Kello läheni jo kahdeksaa, kun saavuimme päivän etappimme päätepisteeseen, leirikeskukseen, jossa odottikin saunallinen mökki ja ravintola. Pikaisen check-innin jälkeen saimme kamat kannettua mökkiin, ja pääsimme tutkimaan sateen aiheuttamia vahinkoja. Onneksi tärkeimmät varusteet olivat muovipusseissa, sillä kaikki suojaamattomat varusteet uivat vedessä. Koska märkiä vaatteita ei kukaan jaksa katsella, lämmitimme saunan, saunoimme ja siirryimme ravintolan puolelle nauttimaan hyvin ansaittua päivällistä. Kuivataan ne vaatteet sitten joskus.

Huomenna suuntana onkin Enontekiössä sijaitseva Kaaresuvannon kylä, joten pääsemme korkkaamaan viimeisen matkan varrella sijaitsevan suomalaisen kunnan. Mutta nyt sankarit paikallisen baarin kautta (ihan yksi vain) mökkin ja nukkumaan.

Summa summarun:

1. Paikkkoihin sattuu
2. Vaara on jalkojen vaara
3. Paarmoja on pirun vaikea polkea pakoon
4. Joki on ihan söpö :)

Päivä numeroina:
Kuljettu matka: 97km
Matka-aika: 8h (kaikkine taukoineen ja sadevenailuineen)

Päivä 2: Ruotsin kautta Sieppijärvelle

Lähdimme aamupalan jälkeen noin klo yksi käymään Ruotsin puolella jätskillä. Majoituksesta poistuttaessa Aavasaksan mäet olivat huomattavasti mukavempia alas päin.

Lounaan jälkeen lähimme kohti Pelloa, jonne matkaa oli noin 50km majapaikalta. Matka Pelloon sujui mukavast ja tie seurasi jokilaaksoa. Pellossa hoidimme vesi- ja ruokatäydennyksen sekä kävimme kahvilassa nappaamassa pientä purtavaa.

Pellosta lähdimme kohti Kolaria, mutta majoittautuminen on jo 25km ennen Kolaria. Pellon jälkeen tie poikkesi joesta ja tämä toi vastaan suurehkoja nousuja ja laskuja vaaralta toiselle, sekä ylitimme rajan, jota kutsutaan napapiiriksi. Kun 100km päivän matkaksi alkoi lähentyä ajoimme sivuun Sieppijärven uimarannalle. Siellä meitä odotti hie o ranta ja grillikota. Kodan nuotio piti hyttyset kaukana ja järvessä oli mukava käydä peseytymässä. Pesun jälkeen kokkasimme retkimuonat ja löimme teltan tulille. Syömisen ja venyttelyjen jälkeen siirryimme teltan lämpöön torkkumaan noin klo puoli kaksi.

Matka: 94km
Keskinopeus: 20,7km/h

Päivä 1: Ylitornioon

Klo 15:41 juna pysähtyy Kemiin. Seuraava stoppi Kemin cittarissa, jossa ostettiin vettä, muonaa ja viimeiset puuttuvat tarvikkeet. Tässä vierähti odotettua kauemmin ja pääsimme lähtemään vasta viiden aikoihin eteenpäin.

Tornioon asti ja siitä vielä 15km eteenpäin pääsimme polkemaan pyörätietä pitkin. Myötätuulen tukemana tämä etappi oli mukavaa polkemista. Torniossa nähtiin myös ekan kerran Tornionjoki, jonka rinnalla Aurajoki on todellakin surkea puro.

Kauempana Torniosta myötätuuli vaihtui paikoittain pieneksi hirmumyrskyksi ja muutamia rankkoja nousuja osui kohdalle, joista meitä paikallisen marketin täti varoitteli vesitäydennyksen yhteydessä.

Ylitornioon saavuttaessa alkoi veto jaloista kadota ja kellokin oli jo 22:30 eli olimme 1,5h aikataulusta jäljessä, mutta onneksi jäljellä oli enää 10km Aavasaksaan majoitukseen. Aavasaksaan saavuttaessa tajusimme että majoituksemme sijaitsee aivan saatanan korkean vaaran päällä. Tämä ei lisännyt motivaatiota kun tien vieressäkin oli mökkejä (protip: varmista missä tarkalleen majoituksesi sijaitsee). Ennen kuin aloitimme nousun ruokailimme paikallisella grillillä.

Itse nousu oli yhtä helvettiä, sillä 2km matkasta pystyimme polkemaan 400m ja loput piti taluttaa. Noin 100m nousu täyspakkauksessa on aika haasteellista.

Perillä meidät otettiin hyvin vastaan ja ruokaakin olisi tarjoiltu vaikka olimme paikalla 2h ravintolan sulkemisesta. Onneksi jalkapallo-ottelu oli pitänyt isäntäperheen hereillä. Mökkiin päästyä TV päälle ja matkalaisia lohdutti palautusjuoma ja sauna. Iltaa ei edes pilannut Hollannin yritykset rankkarikisassa maalinteon sijaan osua Romeroon. Matsin jälkeen valuimme venyttelyjen kautta sänkyyn.

Tästä päivästä selvittiin! Huomenna Pellon kautta Kolarin metsiin.

Matka: 99km

Keskinopeus: 19,7km/h

Junassa

Matka on vierähränyt käyntiin junassa istumalla. Olemme yrittäneet torkkua aikaisen herätyksen luomaa univelkaa pois. Kuuden herätykset on perseestä.

Toivottavasti polkeminen poistaa rapsakan olotilan. Junassa muuten normimeno, kolmioleivät maksaa omaisuuden jne. Kaikki elektroniikka on tällä hetkellä latauksessa niin riittää akut Ylitornioon asti.

Pakkausta ja huomisesta

Kamat on jotenki pakattuna ja pyörätkin huollettu. Huomenna klo 07:00 lähtee juna Turusta kohti Kemiä. Matkalla pari kappaletta vaihtoja, yksi Tampereella ja toinen Oulussa. Ensimmäisessä vaihdossa on onneksi ~20 min aikaa vaihtaa, mutta toisesta vaihdosta voi tulla infernaalinen 7 min vaihtoajalla.

Ensimmäisen päivän tavoite olisi Kemi - Ylitornio, jossa matkaa kertyy noin 100km majoitukseen. Ylitorniossa odottaa saunallinen mökki, jonka TV pääsee käyttöön heti illala Argentiina - Alankomaat -futsimatsilla.

Kirjoitellaan lisää mietteitä huomisen junamatkan aikana.

Still alive!

Nyt rikotaan viiden vuoden tauko ja annetaan tekstin taas virrata tähän blogiin! Nyt on siis viimeinkin aika viimeistellä tuo E8-tie loppuun asti!

Reissu alkaa Kemin rautatieasemalta 9.7. ja tarkoitus olisi olla 14.7. perillä Tromssassa. Ruotsin puolella ei matkaa taivalleta, koska tie on huomattavasti huonommassa kunnossa kuin Suomen puolella. Alla näkyy Google Mapsilla kyseinen reitti vuorokausijaolla.

Viidessä vuodessa on maailmakin päässyt hiukan muuttumaan. Reittisuunnittelusta on tullut huomattavasti helpompaa, koska Google Maps sisältää Suomessa tiedot pyöräteistä ja mitä parhaimpana Street View näkymät kattaen kaikki merkittävät tiet. Tämän avulla voidaan helposti tarkkailla tien laatua ja mitä palveluita mistäkin kyläpahasesta löytyy. Myös merkittävänä muutoksena on kännyköiden kehittyminen. Aikaisemmalla reissulla mukana ollut Nokian N72 ei sisältänyt lainkaan GPS:ää, karttaohjelma oli täysi susi ja dataliittymää en omistanut. Nyt ei tarvitse enää metsästää avoimia WLAN:eja ABC-huoltoasemilta.

Lisää mietteitä ja suunnitelmia tulossa tänne blogiin vielä ennen matkaan lähtöä! Stay tuned!