Heräsimme klo 9 Sieppijärven kylän uimarannalta, jossa vedimme aamupalat nassuun ja pakkasimme kamat pyörien selkään. Reissun ensimmäinen telttayö sujui yllättävän hyvin, vaikka aamulla teltassa oli hieman enemmän lämpöä kuin auringon pinnalla ja varislauma huuteli puolet yötä viereisessä pusikossa.
Pääsimme matkaan noin klo 11.30, ja suuntasimme keulat kohti Kolaria (sitä kuntaa, ei törmäystä), jonne oli matkaan noin 25 kilometriä. Edelliseltä etapilta tuttu hissimaasto jatkui yhtä kuluttavana kuin eilenkin, mutta pienen hikoilun jälkeen selvitimme tiemme Kolarin keskustaan, jossa nautimme maukkaan hampurilaisateria-kenttälounaan. Sapuskoinnin aikana aurinkokin oli kiivennyt zeniittiinsä ja elohopea kohosikin komeasti hellerajan yläpuolelle. Normi Lappipäivä siis.
Hieman venyneen sulattelutuokion jälkeen oli taas aika kiivetä pyörien selkään, ja suunnistaa kohti Muoniota, jonne matkaa oli vielä noin 75 kilometriä. Matka sujui joutuisasti, vaikka ylämäet ja alamäet seurasivatkin toisiaan pelottavan tiuhaan. Viimeistään tässä vaiheessa opimmekin, että sana vaara (maanmuoto, ei sellainen uhkaava juttu) tarkoittaa vapaasti suomennettuna helvetin isoa mäkeä. Lisäksi opimme, että paarmat asuvat pohjoisessakin, ja ne ovat yhtä kiukkuisia kuin eteläiset sukulaisensakin. Jossain ylämäkien ja alamäkien välissä ehtisimme myös suututtaa Thorinkin, sillä noin 30 kilometriä ennen Muoniota jäimme ukkosmyrskyn kouriin. Koska vaakatasossa satavassa vesisateessa on melko ikävä (=mahdoton) polkea, maastouduimme hyvätyn vajan räystään alle, jossa olikin hyvä huilailla kaatosateen loppuun.
Kello läheni jo kahdeksaa, kun saavuimme päivän etappimme päätepisteeseen, leirikeskukseen, jossa odottikin saunallinen mökki ja ravintola. Pikaisen check-innin jälkeen saimme kamat kannettua mökkiin, ja pääsimme tutkimaan sateen aiheuttamia vahinkoja. Onneksi tärkeimmät varusteet olivat muovipusseissa, sillä kaikki suojaamattomat varusteet uivat vedessä. Koska märkiä vaatteita ei kukaan jaksa katsella, lämmitimme saunan, saunoimme ja siirryimme ravintolan puolelle nauttimaan hyvin ansaittua päivällistä. Kuivataan ne vaatteet sitten joskus.
Huomenna suuntana onkin Enontekiössä sijaitseva Kaaresuvannon kylä, joten pääsemme korkkaamaan viimeisen matkan varrella sijaitsevan suomalaisen kunnan. Mutta nyt sankarit paikallisen baarin kautta (ihan yksi vain) mökkin ja nukkumaan.
Summa summarun:
- Paikkkoihin sattuu
- Vaara on jalkojen vaara
- Paarmoja on pirun vaikea polkea pakoon
- Joki on ihan söpö :)
Kuljettu matka: 97km
Matka-aika: 8h (kaikkine taukoineen ja sadevenailuineen)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti