Aamulla Kilpisjärvi jäi taakse, kun suuntasimme keulat kohti raja-asemaa. Kun saimme Saanan kierrettyä alkoi viimeiset kilometrit Suomen puolella. Maisema oli karua ja tunturit kohosivat ympärillä, sekä taustalla horisontissa luimuttivat lumihuippuiset vuoret.
Lopulta Suomi vain päättyi ja rajalla pidetän selfie-tauon jälkeen suuntasimme suunnitelten mukaiselle "ilmaiselle" eli vaivattomalle etapille rajalta alas jäämerelle. Toisin kuitenkin kävi, alun jyrkät alamäet menivät omalla painolla vain kädet rasittuivat jarruttamisesta. Kun ensimmäiset pari sataa metriä korkeutta oli tultu alas alkoi helvetinmoinen vastatuuli, joka teki jokaisesta edes jotenkin loivasta alamäestä tuskallista. Kuitenkin vuorien luomat kanionimaisemat pitivät motivaatiota yllä. Edes tietyö ei lannistanut meitä. Lasku taittui aikanaan ja edessämme avautui mahtava jäämeren ja vuorien maisema.
Vuonon perukasta löysimme paikallisen Statoil-huoltoaseman, jossa nautimme pikaisen lounaan. Sapuskoinnin jälkeen tie jatkui vuonon reunaa pitkin kohti Tromssaa. Tuulikin kääntyi myötäiseksi, ja polkeminen alkoikin vaihteeksi tuntua inhimilliseltä. Ympärillä aukeava maisema oli niin upeaa, että silmät keskittyivät kaikkeen muuhun paitsi tiehen. Onneksi emme sentään ajaneet vuonoon!
Niin kuin intiaanit sanovat, vuonotkin loppuvat aikanaan, joten hetkisen kuluttua meidänkin oli aika siirtyä vuonon rannalta jokilaaksoon. Olimme ennen etappia tutkineet google mapsista tien profiilin, josta löytyi kolme kovaa nousua. Ensimmäinen nousu osui jokilaaksoon, joten pieni kuumottelu alkoi hiipiä puseroon. Onneksi mäki oli odotettua helpompi, ja nousu oli ohi ennen kuin huomasimme sen varsinaisesti alkaneen.
Jokilaaksosta aloimme laskeutua kohti Nordkjosbotn nimistä kylää. Kylän ohitimme vauhdilla ja keula kääntyi seuraavan vuonon suuntaisesti kohti pohjoista. Tie seurasi taas vuonon reunaa ja polkupyöräilijät ohjattiin omalle pienemmälle tielle. Tällä pätkällä vastatuuli hyppäsi esiin piilostaan. Tämä vuono jatkui yllättävän pitkään, kunnes tie kääntyi jokilaaksoo. Tässä vaiheessa tankkasimme retkimuonaa naamaan ja pistimme takit päälle, koska aurinko oli mennyt vuoreen.
Seuraavaksi vastassa oli toinen jokilaakso ja sen odotettu nousu osottautui jälleen tissiksi ja se ylittyi alta aikayksikön. Laakson jälkeen palasimme samaan vuonoon, jota hetken aikaa kierrettyämme tuli kohdalle viimeinen ja pahin odotettu nousu. Tällä kertaa odotukset täyttyivät edes jotenkin, sillä nousun tikkaamiseen meni tovi väsyneillä jaloilla. Tämän jälkeen loppumatka Tromssaan oli leppoisaa laskettelua keskiyön auringon paistaessa kasvoihin.
Kello oli jo paikallista aikaa yli puolen yön paikallista aikaa kun rullasimme mantereen ja Tromssan keskustan välistä siltaa. Keskustassa löysimme 24/7 Statoilin, jossa väsyneiden, persekipeiden ja hotellittomien matkalaisten oli hyvä julistaa matka päättyneeksi. Pari tuntia myöhemmin löytyi myös hotelli ja pääsimme nauttimaan ansaituista yöunista.
Matka: 168km
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti